Tämäkin vuosi nyt lähenee loppuaan. Pitäisi taas alkaa miettimään minkä lupauksen asettaa itselleen. Minusta sellainen on turhaa. Mitä järkeä on asettaa itselleen jonkinlainen lupaus, kun ei kuitenkaan pidä sitä ? Tätä asiaa olen miettinyt hmm.. noin kaksi minuuttia, mutta silti se tuntuu järjettömältä. Tunnustan kyllähän minäkin pienenmpänä olin asettamassa itselleni jonkinmoisia lupauksia, mutta kolmeen vuoteen en ole edes ajatellut sellaista.
Kyllähän uusi-vuosi on kaunis juhla, täytynee myöntää, mutta minusta se on turha. En erityisemmn pidä raketeista. Ja nuoriso saa taas hyvän syyn vetää pään täyteen. Okei, olenhan minäkin vielä pahimmassa teini-iässä ja menossa viettämään kavereiden kanssa uutavuotta, mutta en siltikään tajua sen ideaa. Räiskitään rakettei taivaalle sen kunniaksi, että vuosi vaihtuu ? Yliarvostettua koko touhu. Pikku pojat ostavat raketeita kauan säästetyillä rahoillaan, vaikka sen rahan voisi laittaa johonkin paljon järkevämpään.
En tietenkään aivan tätä juhlaa vastaan, vaikka siltä saattaa vaikuttaa. Silloin ollaan yleensä perheen kanssa, niinkuin jouluna ( Mikä on minusta myös hiukan yliarvostettua, mutta saattaa johtua ihan vain sen takia, koska itse en tykkää ostaa kavereille lahjoja, mutte he ovat paukapäitä, eivätkä kuuntele minua ja ostavat minulle lahjoja, vaikken haluaisi !) ja nautitaan juhlasta perheen kesken.
Paitsi tänä vuonna aijon kylläkin karata kavereiteni kanssa jonnekkin hillumaan. En taidakkaan perustua perinteistä, mistä haluaisin perustua. Minä kadehdin sellaisia ihmisiä, joilla on jokin perinne.Esim. Jouluna joulu sauna. Tai jotain tuollaista mikä joka vuosi toistetaan. Se olisi niin hienoa, mutta ei . Perheeni on omalaatuinen.
Kuuden kuukauden päästä ( Vai laskinko tosi pahasti väärin ? ) alkaa taas kesäloma ja viimeinen vuoteni peruskoulussa. Sitten pitäisi jo tietää mihin haluan mennä opiskelemaan. Voiko muka 15 vuotias päättää mitä haluaa tehdä koko loppu elämänsä ? Ei minun mielestäni, vai onko ammatin valinta minulla vain vaikeaa ? Tahtoisin olla ikuisesti lapsi ilman mitään suruja ja aikuistumista. Lapsena sai tehdä aina mitä halusi, eikä ketään katsonut oudoksuen. Nykyään jos alkaisin juoksentelemaan bussin käytävää edestakaisin ihmiset katsoisivat minua pitkään, mutta kun lapsena juoksentelin nauraen käytävää edes takaisin ei ihmiset silloin muuta kuin hymyilleet ja tokaisseet jotain, että " Lapset ovat lapsia." Ei enää sellaista kuule. Ääh, aivoni ovat todella väsyneet eli taidan hautautua sängyn pohjalle ja luke pari lukua Harry Potteria ja Feeniksin kiltaa.