25.4.2009

Aina kun kirjoitetaan päiväkirjaan, niin aloitetaan sillä klassisella lauseella "Rakas päiväkirja". Näin myös minä tein aina pienenä, kun oli ala-asteella päiväkirja hullutus. Ainoa asia mikä estää minua kirjoittamasta tähän alkuun tuon klassisen sanan on se, ettei tämä ole päiväkirja. Oi, nyt saan varmaan aploodit lukijoiltani ( jos niitä vain olisi. ) .

Kuitenkin nyt olennaiseen, eli minuun. Jos uskoisin Jumalaan joutuisin nyt pyytämään syntejäni anteeksi. Älkää huoliko en ole tappanut ketään vielä. Se on kyllä erityisen lähellä, sillä eräs raivostuttava ihminen raivostuttaa minua nyt niin paljon, ettei mitään rajaa. Tuntuu siltä kuin pää räjähtäisi heti kun kyseinen tyyppi aukaisee sen ison suunsa ja alkaa puhumaan. Ja nyt kaikki antavat minulle neuvon ; välttele häntä ! Oikein soma neuvo, harmi vain, että olen loistava saamaan itseni pulaan, joten pulassa ollaan. Olen sopinut meneväni piknikille kavereideni kanssa ja kyseinen henkilö on tulossa kanssa. Varmasti melko ratkiriemukas piknik. Ehkä voisin myrkyttää hänen ruokansa. Niin siis asiasta ensimmäiseen. Niin en ole siis tappanut, murhannut enkä nirhannut ketään, vaan otin koulusta kauhian nipun papereita. Juu vankilaan joutuessani taidan näyttää urpolta, mutta mikäs siinä. Minulla on kauheat vieroitus oireet. En ole saanut piirrettyä moneen päivään, koska meiltä loppui piirustuspaperi.

Nyt olen kuitenkin onnekseni saanut piirtää noille iki ihanille papereille koiria. Muuta sitten en osaakkaan piirtää. Joo, mutta ketään ei varmastikkaan kiinnosta höpötykseni, joten luovutan suosiolla ja painun pehkuihin. Adiooos !